Valokuvaaja Kalervo Ojutkangas ryhtyi 1970-luvun alussa kiertämään ja kuvaamaan pohjoissuomalaisia pientiloja. Suunnitelmissa oli kantaaottava yhteiskunnallinen kuvateos syrjäseutujen raatajista. Kuvaaja katseli kartasta rajaseutujen teiden päitä, ajeli talojen pihoille ja esitteli asiansa, pyysi saada kuvata. Harva kieltäytyi.
Kuvia kertyi, mutta kirja ei tuntunut valmistuvan. Tultiin 1980-luvulle, joka Kalervolla meni pitkälti maisemakuvaajana. Työkenttänä oli pohjoinen Suomi, ja vanhojen kyläilypaikkojen ohi ajaessaan hän vei kuvavedoksia niitä esittäville ihmisille ja kuvasi lisää.