perjantai, tammikuu 19, 2018

Merellinen rannikkokulttuuri on Suomen rannikolla perinteisessä muodossaan katoamassa. Pienkalastuksen loppumisen ja lisääntyvän vapaa-ajan rakentamisen seurauksena edustava osa rannikon kulttuuriperintöä on häviämässä. Rannikkomaisema muuttuu nopeasti ja yhä harvemmassa ovat ne kokonaisuudet, joissa vielä nähdään luontaisten elinkeinojen vaikutus ympäristöön alkuperäisessä muodossaan. Yhtä harvassa ovat merestä elantonsa saaneet ammattilaiset ja saariston ympärivuotiset asukkaat.

Olavi Meriluoto oli kalastaja seitsemännessä polvessa, ja hänen isosetänsä aloitti aikanaan Suomessa ajoverkkokalastuksen. Olavi asui kotitilallaan Porissa, Ahlaisten saariston Talloorassa koko elämänsä. Saiha kävi Olavin kanssa usein siikarääkissä, kuten paikallinen termi kuului, ja kuvasi vielä tuolloin arkista tapahtumaa. Nyt ajoverkkojen käyttö on kielletty, Olavi kalastelee taivaallisilla vesillä, ja meri on kalastajista tyhjä. Näistä kuvista tuli muutamassa vuodessa dokumentteja menneestä maailmasta, jossa luonnon ehdoilla toimiminen oli tärkeä osa rannikon elämää, ja kalaruoka saatiin lähivesistä.