Marraskuussa 2013 tein toisen varsinaisen kuvausreissun Hainanille. Ensimmäinen kuvasreissu 2011 meni suuren ihmettelyn vallassa ja tuotti vähän pidemmän päälle kiinnostavaa kuvamateriaalia. Vuoden 2012 reissu meni enimmäkseen People in Times – näyttelyn parissa ja reissussa Sanyaan kiinalaisten ystäviemme kanssa. Marraskuun reissu oli mukava ja onnistunut, kiinnostavia aiheita tuli vatsaa taukoamatta.
Kuvaaminen niin Haikoussa kuin maalaiskylissä Qu Koun ja Yan Fengin ympärillä oli helppoa. Ihmiset ovat tottuneet kuvaamiseemme ja ottivat kuvaajan hymyille vastaan. Hyvin harvoin joku kieltäytyi kuvattavana olemisesta, yleisempää oli että ihmiset tulivat pyytämään kuvaan pääsyä. Lasten tuominen kuvaa oli myös yleistä. Lapsista Hainanilla osataan olla ylpeitä ja heidät tuodaan mielellään esille.
Kuvaamista on selvästi edistänyt Kirmon tiheät vierailut Hainanilla ja yhteistyökumppaneidemme lehtijutut niin näyttelystämme kuin kuvaamisestammekin. Kuvaamiseen on totuttu ja se nähdään positiivisena asiana.
Haikoun hoteliimme takana avautuvat sivukadut ja pienet kuja olivat aina täynnä elämää, kaupunki ei koskaan nuku. Sivukaduilla vaihtuu päivä tuntien kuluessa myytävä tuote hedelmistä vaatteisiin ja pikaruokaa tarjoaviin pikkukojuihin. Aamulla aikaisin hedelmänmyyjät täyttävät kadut, lounasaikaan kadulta saa syötävää, voi käväistä jalkahoidossa tai pesetyttää hiuksensa. Iltapäivällä lihan ja kalanmyyjät löytävät vakiopaikkansa kadun vilinässä. Auringon laskettua kadulle saapuvat vaatekauppiaat ja kaikenlaista pientä tavaraa myyvät yksityisyrittäjät. Yömyöhään katukauppiailta saa syötävää pieneen ja isompaan nälkää. Öisin kadulle saapuivat myös tytöt joko yksin, tai madamen ohjauksessa. Ennen hedelmänmyyjien paluuta katu työllisti siivoojat, jotka perinteisesti luudilla siivosivat edellisen vuorokauden jäljet.
Xing Huin kylässä mummo aloitti jokaisen aamun keittämällä kanoilleen ruokaa pihalla. Kanat hän keräsi yöksi kanalaa, muutoin ne saivat kulkea alueella vapaasti.